Suurimmalle osalle Kotiperuskoulun oppilaista ulkomailla asuminen on väliaikaista. Silloin Kotiperuskoulu jättää oven raolleen myös suomalaiseen kouluun: lapsi voi seurata opetusta myös niissä aineissa, joita paikallisessa tai kansainvälisessä koulussa ei opeteta.

Äidinkieli on tärkein kielemme

Äidinkieli on lapsen tärkein kieli: se on ajattelun, tunteiden, itseilmaisun ja oppimisen väline. Erityisen tärkeä oma kieli on ulkomailla asuvalle lapselle, joka asuu ja käy koulua vieraskielisessä ympäristössä.

Kielitieteen professori Tove Skutnabb-Kangas jakaa äidinkielen taidot kahteen ominaisuuteen: pintasujuvuuteen ja ajattelukieleen. Pintasujuvuus on kyky puhua kieltä sujuvasti, aidosti korostaen, tavallisista arkiasioista tilanteissa, jotka eivät ole älyllisesti erityisen vaativia ja joissa saa "johtolankoja" tilanteeseen liittyvistä seikoista (voi nähdä, osoittaa sormella, ymmärtää yhteydestä jne.). Ajattelukielellä hän puolestaan tarkoittaa kykyä käyttää kieltä ajattelun välineenä ratkaistaessa ongelmia älyllisesti vaativissa "johtolangattomissa" tilanteissa, joissa vain kieli antaa tietoa ja välittää viestejä.

Pintasujuvuus kehittyy nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Jo viisivuotias osaa useimmiten ääntää äidinkieltään oikein, hallitsee keskeiset lauserakenteet, osaa muodostaa yksinkertaisia lauseita ja puhua sujuvasti arkisista asioista.

Ajattelukieli kehittyy merkittävästi hitaammin kuin pintasujuvuus, se seuraa yleistä älyllistä kehitystä. Vasta noin 15-16-vuotiaana lapsi alkaa lähentyä aikuisten tasoa. Ajattelukieleen liittyviä ominaisuuksia ovat mm. sanavaraston laajuus, vaikeiden ja monimutkaisten lauserakenteiden hallinta, kyky hallita synonyymeja (=samaa tarkoittavia sanoja) sekä vain ja ainoastaan kielen avulla tapahtuvan ongelmanratkaisun sujuvuus.

Pintasujuvuus ja ajattelukieli ovat kielitaidon eri osia. Niiden välinen yhteys on heikko: pintasujuvuudeltaan hyvät lapset eivät välttämättä ole taitavia ajattelukielessä tai päinvastoin.

Pintasujuvuuden yhteys koulumenestykseen on hyvin heikko, sen sijaan ajattelukielellä on siihen selvä yhteys. Koska useimmat länsimaiset koulut ovat kielellisesti suuntautuneita, lapsen ajattelukielen taitojen perusteella voidaan hyvin ennakoida hänen tulevaa koulumenestystään.

On siis tärkeää, että äidinkielen taitoja harjoitetaan ja kehitetään siitä huolimatta, että lapsi osaa puhua äidinkieltään sujuvasti, kun keskustellaan turvallisessa tilanteessa tuttujen ihmisten kanssa arkiasioista. Kouluikäisen lapsen ajattelukieli on vasta kehittymässä, ja ilman monipuolista harjoitusta kehitys hidastuu tai pysähtyy kokonaan. Erityisen tärkeää äidinkielen monipuolinen kehittäminen on silloin, kun lapsi asuu ulkomailla, jossa iso osa ympäristön viesteistä välittyy muulla kuin äidinkielellä.

Koska äidinkieli - nimenomaan ajattelukieli - on oppimisen kieli, se vaikuttaa myös siihen, miten nopeasti ja hyvin lapsi oppii uuden vieraan kielen. Mitä parempaa huolta äidinkielestä pidetään, sitä paremmin hän oppii käyttämään myös uutta kieltä ajattelun kielenä.

Lähde: Skutnabb-Kangas, Tove: Vähemmistö, kieli ja rasismi. Gaudeamus 1988